Ryhmätyö-lehti 2/2011

RYHMÄTYÖ RY:N RYHMÄNOHJAAJAT OUTI AHOKAS JA ELINA KARVINEN

RYHMÄSTÄ HYVINVOINTIA ELÄMÄÄN

Aikuisen elämässä on aikoja, jolloin tuntuu, ettei ehdi mitään eikä minnekään. Työkiireet, lapset, vanhat vanhemmat, elämänkumppani, kaikki vaativat osansa. Miten voi revetä kaikkeen, mistä saada voimia? Elämässä voi olla myös aikoja, jolloin yksinäisyys ahdistaa; ehkä ei ole työtä tai läheiset ihmissuhteet puuttuvat. Parisuhde voi olla muutosvaiheessa ja suhde omiin lapsiin mietityttää. Miten pitää huolta itsestään ja ihmissuhteistaan niin että elämä tuntuu mielekkäältä?

Usein kuvittelemme itsemme tietynlaisiksi emmekä kyseenalaista toimintatapojamme ennen kuin tilanteet muuttuvat sietämättömiksi. Hetkellistä helpotusta tilanteeseen voi tuoda puhuminen jonkun muun kuin asianosaisen kanssa. Yleensä silloinkin etsimme ensin syitä kanssaihmisistä ja ongelman ratkaisuna näemme heidän muuttumisensa. Mitä jos haluaisinkin oikeasti vaikuttaa tilanteeseen, mitä voisin tehdä? Miten olla kanssakäymisissä itseä ja toista tyydyttävällä tavalla?

Ryhmätyö ry:n ohjatut kurssit ja keskusteluryhmät antavat mahdollisuuden keskittyä rauhassa tarkastelemaan näitä kysymyksiä. Mitä tahansa ihmiselämään ja ihmissuhteisiin liittyvää voi tutkia ryhmässä. Tarkastelun tuloksena voi saada uusia näkökulmia ja toimintatapoja elämäänsä.

Synnymme perheeseen ja vietämme elämämme monenlaisten ryhmien jäsenenä. Kaikkia niitä ja niiden antamia kokemuksia emme ole voineet valita. Kuitenkin näiden ryhmien antamat opetukset muovaavat käsityksemme itsestämme ja kanssaihmisistä elämäämme edistäen ja kantaen tai estäen ja rajoittaen. Ohjatussa ryhmässä voi tutkia miten käsitykset muista ihmisistä ja itsestä ovat syntyneet ja miten varhaiset ihmissuhteet ovat vaikuttaneet myöhempään elämään. Opitut kanssakäymisen tavat voivat olla tuttuutensa takia turvallisia, mutta ihmissuhteet eivät ehkä tunnu tyydyttäviltä. Kanssakäymistä hämärtävät yleensä kuvitelmat ihmisten kanssa toimeen tulemisen ehdoista; syrjään vetäytyminen, lepyttely ja toisten myötäily tai hyökkäävyys ja toisten vaientaminen voivat olla turvallisuutta tuovia opittuja tapoja hallita tilanteita ja ihmissuhteita. Ohjatussa ryhmässä näitä ilmiöitä voidaan yhdessä tutkia ja ymmärtää niiden taustalla vaikuttavat tekijät.

Ihmissuhdetaitojen opiskelu ryhmässä perustuu keskusteluun. Ryhmätyöskentely rakentuu niistä sisällöistä, joita ryhmän jäsenet ryhmään tuovat. Jokaisella on erilainen valmius tuoda asioitaan esille ja puhuminen ryhmässä tapahtuu itselle sopivassa tahdissa. Ohjatussa keskusteluryhmässä on tunnistettavissa samat ryhmän alkamiseen liittyvät jännitykset kuin missä tahansa ryhmässä vain sillä erolla, että tilanteesta voidaan keskustella itsetuntemuksen lisäämiseksi. Sosiaalisissa tilanteissa jännittäminen voi olla osallistumisen esteenä harrastustoiminnassa, työelämässä tai opiskelussa. Usein kuvitellaan, että se on jokin pysyvä piirre itsessä, jonka kanssa on vain sinniteltävä. Ryhmä on paras mahdollinen paikka saada tuntumaa siihen, mikä muiden ihmisten kanssa olemisessa jännittää, jolloin aiemmin vaikeina koetut tilanteet muuttuvat mahdollisiksi.

Joskus voi elämisen pohjavireenä olla tyytymättömyys; tuntuu, että elämältä ei saa, mitä haluaa ja tarvitsee. Elämänkumppani tuottaa pettymyksiä eikä työkään tyydytä. Ryhmäkin on pettymys, siltäkään ei tunnu saavan, mitä tuli hakemaan. Pettymyksen ja tyytymättömyyden kertominen ryhmässä auttaa näkemään miksi itsessä herää näitä tunteita. Oma asenne voi olla vaativa, on muiden ihmisten velvollisuus antaa, mitä tarvitsen. Sen oivaltaminen, että jokainen on itse vastuussa elämästään, tunteistaan ja tarpeistaan, on avain tyydyttävämpään kanssakäymiseen muiden kanssa. Kanssaihmisillä on omat toiveensa ja tarpeensa, niiden kuuleminen ja heidän näkökulmansa ymmärtäminen antaa mahdollisuuden lähteä tekemään yhteistyötä kaikkia tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi.

Kun luottamus ryhmään vahvistuu, lisääntyy uskallus tuntea piiloon painettuja tunteita. Myös vihan, raivon ja pettymyksen tunteille on tilaa ryhmässä. Lapsuuden kokemukset voivat vaikuttaa käsityksiin siitä, mitä on lupa tuntea. Ryhmässä voi saada kokemuksen siitä, että aikuisena tunteet ovat hallittavissa eivätkä aiheuta tuhoa. Vihan, kateuden ja kilpailunhalun voi hyväksyä osaksi itseään. Kateus tunnistettuna edistää itsetuntemusta ja kertoo siitä, mitä pitää arvokkaana ja mitä itselleen haluaisi. Puhumattakaan siitä, miten merkittävä voima suuttumus on, kun opettelee pitämään puoliaan asioissa, joissa on tullut ohitetuksi. Kun mitään tunteita ei tarvitse tukahduttaa, vahvistuvat myös ilo, myötätunto ja toisista välittäminen.

On varmasti monia tapoja lisätä itsetuntemustaan ja tutkia ihmissuhteitaan. Ohjattu ryhmä antaa kuitenkin ainutlaatuisen mahdollisuuden tulla käytännössä tietoiseksi siitä, miten toimin ja mitä tunnen ollessani suhteessa toisiin. Ryhmän jäsenten erilaisuus antaa kullekin tilaisuuden peilata omia kokemuksiaan ja käsityksiään ja löytää itsestään puolia, joista ei ole ollut tietoinen. Voi myös tutkia, miten ryhmä kokonaisuutena vaikuttaa jäseneensä ja yksittäinen jäsen ryhmään. Ryhmä voi toimia ryhmänä tavalla, josta ei ole ääneen sovittu ja josta jäsenet eivät ole tietoisia. Tällaisen ryhmäkäyttäytymisen tunnistaminen antaa ryhmän jäsenelle mahdollisuuden päättää millaisessa toiminnassa haluaa olla osallisena. Kaiken kaikkiaan ryhmä on mahdollisuus itsenäisen ajattelun ja omaehtoisen toiminnan kehittämiseen.