Ryhmätyö-lehti 3/1983

Ryhmätyökouluttaja
RITVA LEINONEN
Ryhmätyö ry.

Ryhmä ihmissuhdetaitojen oppimisen välineenä

Koulutukselliseen ryhmään (ryhmätyön peruskurssi, transaktioanalyyttisen ryhmätyön kurssi, viikoittain kokoontuva keskusteluryhmä) tullaan monenlaisin tietoisin ja tiedostamattomin odotuksin. Ryhmään tulemisen lähtökohtina ovat usein omat henkilökohtaiset tarpeet, kuten ihmissuhteiden tarkastelu, erilaiset pelot, jännitykset, epävarmuus, halu löytää oma itsensä ja kyvykkyytensä, halu kasvaa ihmisenä, vaikeudet liittyä kanssaihmisiin ja ryhmiin. Kasvutavoitteisiin liittyy usein myös lisääntyvien valmiuksien hyväksikäyttö työssä.

Vaikka jokainen ryhmä on erilainen, samat perusteemat kuitenkin toistuvat: liittyminen, jakaminen ja luopuminen. Ryhmälle ei ole olemassa valmista, ulkopuolelta annettua ohjelmaa, vaan jokainen ryhmä luo omat oppimistavoitteensa ja sisältönsä sekä valitsee, mitä haluaa oppia.

Periaatteessa mitä tahansa ihmiselämään ja ihmissuhteisiin liittyvää voidaan tarkastella ja opiskella ryhmässä. Jokaisella on runsaasti kokemuksia erilaisista ryhmistä koulutukselliseen ryhmään tullessaan: perhe-, leikki-, koulu-, opiskelu-, harrastus- ja työryhmät. Kasvu ja kehitys mahdollistuu suhteessa muihin ihmisiin. Persoonallisuus, ihmissuhde- ja ryhmätaidot muovautuvat suhteessa kanssaihmisiin: vanhempiin, sisaruksiin, leikkitovereihin, koulukavereihin, työtovereihin. Jokainen tuo ryhmään oman elämänkokemuksensa, oman yksilöllisen elämänhistoriansa, omat toiveensa, omat odotuksensa, omat pelkonsa, omat pettymyksensä ja omat ilonsa. Jokainen itse tietää parhaiten senhetkisen elämäntilanteensa. On mielekästä, että jokainen ryhmä ja jokaisen ryhmän jäsen asettaa itse tavoitteensa. Tavoitteen määritys on olennainen osa koulutuksellisen ryhmän työskentelyä.

Ryhmän työskentely alkaa siitä, että jokainen ryhmän jäsen kertoo omat tavoitteensa, odotuksensa, toiveensa ryhmään ja yhteiseen työskentelyyn liittyen. Niistä sitten vähin erin muotoutuvat ryhmän yhteiset tavoitteet, kuitenkin niin, ettei yksityisen ryhmän jäsenen tarpeita hukata työskentelyn edetessä. Tavoitteita tarkistetaan työskentelyn kuluessa, ehkä muutetaankin, kun tulee lisää tietoa ja kokemusta siitä, mihin kaikkeen ryhmää voi käyttää, mitä kaikkea ryhmässä voi opiskella. Puhuminen, kuuleminen ja kuulluksi tuleminen ovat keskeiset tavoitteet. Ryhmätyöskentelyssä on tärkeää tietää paitsi omat myös toisten tavoitteet. Oppiminen perustuu omakohtaiseen osallistumiseen. Ryhmästä hyötyy juuri niin paljon kuin on halukas tekemään työtä tavoitteidensa hyväksi. Monenlaiset odotukset, toiveet ja tavoitteet niihin liittyvine tunteineen ilmenevät alkavassa ryhmässä ahdistuksena ja vastustuksena. Muuttuminen, uuden oppiminen ja kasvaminen on kivuliasta.

Ryhmään liittyminen tapahtuu omilla ehdoilla. Omien liittymisen ehtojen tutkiminen voi olla monen tavoitteena. Puhuminen on vapaaehtoista. Puhumisen esteiden tutkiminen, tunnistaminen ja poisoppiminen on ollut monen ryhmän jäsenen päätavoite ryhmään tullessaan. Jokaisella on erilainen valmius tuoda asioitaan esille. Oman ilmaisun vaikutuksesta, oman olemisen vaikutuksesta toisiin saa tietoa muilta ryhmän jäseniltä sanallisesti. Omiin sisältöihin voi ryhmässä tutustua oman kokemuksen kautta ja toisilta ryhmän jäseniltä saadun palautteen avulla.

Yhteistyötaitoja voidaan opetella, ilman yhteistyötä ei saavuteta tavoitteita. Kilpailusta ja jakamattomuudesta päästään vähin erin yhteistyöhön ja liittymiseen. Oman kateuden, mustasukkaisuuden ja kiukun voi oppia tunnistamaan ja sitä kautta saamaan ne hallintaansa.

Ryhmässä tarjoutuu halukkaille mahdollisuus tutustua niihin rooleihin, joihin on tottunut hakeutumaan ja jotka on tottunut ottamaan vastaan ryhmältä kuin ryhmältä. Jos roolit eivät ole nykyisen elämäntilanteen kannalta mielekkäitä, tarjoutuu ryhmässä mahdollisuus itselle tarkoituksenmukaisempien käyttäytymistapojen opetteluun. Sitä kautta lisääntyvät mahdollisuudet itselle mielekkäämpiin roolivalintoihin. Ryhmät pyrkivät roolittamaan jäsenensä sijoitusten kautta. Ne asiat, joita emme halua nähdä itsessämme, näemme helposti toisissa, ne tarpeet ja tunteet, jotka ovat itsellemme kiellettyjä tai uhkaavia, näemme toisissa tai puhutamme toisten kautta. Sijoitusten ja roolittamisen purkaminen on usein keskeinen osa ryhmän työskentelyä.

Ryhmässä on mahdollista oppia tunnistamaan omia tunteitaan ja tarpeitaan ja sitä kautta mahdollistuu niiden sanallinenkin ilmaisu. Luonnonlain mukaan mitään ei häviä tyhjiöön, eivät myöskään hetkittäin koettavat ja vaihtuvat tunteet. Ne välittyvät ympäristöömme, lähellämme oleviin ihmisiin. Vastaavasti otamme vastaan toisten sanattomia tunneilmaisuja. Voimme tulla tietoisiksi omista tunteistamme ja halutessamme ilmaista niitä sanallisestikin. Samoin voimme tulla tietoisiksi niistä tunteista, joita ympäristöstämme imemme itseemme. Ryhmässä voimme opetella myös vastavuoroisuutta, antaa ja vastaanottaa palautetta. Jokaisella on annettavaa ja vastaanotettavaa. Jakamalla inhimillistä sisältöämme keskustelussa toisten kanssa tulemme vähin erin tutuksi itsemme ja oman sisältömme kanssa. Voimme nähdä tarvitsevuuden itsessämme. Voimme vähitellen saada kyvykkyyttämme ja taitojamme yhä kokonaisvaltaisemmin käyttöömme. Mitä enemmän tunnemme itseämme ja voimme sijoittaa itseemme sisältöjämme hyväksyttyinä, sitä enemmän meissä on tilaa toiselle ihmiselle, sitä helpommin kuulemme itseämme ja kanssaihmisiämme. Vähin erin voimme tutustua omiin rajoihimme ja mahdollisuuksiimme. Hitaasti kypsymme vastuuseen omasta itsestämme ja näemme, mitkä omat mahdollisuutemme ovat. Meidän ei tarvitse syyttää toisia, vierittää vastuuta kanssaihmisille, vanhemmille, työtovereille, kun tiedostamme omat mahdollisuutemme, hyvän ja pahan itsessämme. Mahdollisuudet tehdä valintoja oman ja toisten hyvinvoinnin lisäämiseksi kasvavat. Samassa suhteessa kuin meissä on tilaa omille tarpeillemme, tunteillemme, toiveillemme, samassa suhteessa voimme kuulla toista.

— Lisätietoja Ryhmätyö ry:n toiminnasta saat puhelimitse, 0500 710086.